Villa Anna

Villa Anna ligger i s.k. Neristan på Lovisa-åsens östra sluttning på en i medlet av 1700-talet skapad mindre tomt. Trädgården ligger i nord-sydlig riktning och är omgiven av lummig grönska i form av syrén, vildvin, schersmin och hagtorn. Några av ägarna på 1980-talet planterade björkar ger skydd mot nordliga vindar. Trädgården är således mycket skyddad och det känns som att komma in i ett ”uterum” när man stiger in genom porten, ett rum där man vill vistas. Läget mot norr är utmanande eftersom vissa rabatter får mycket sparsamt med ljus medan andra badar i sol större delen av dagen. Denna problematik har styrt valet av växter – allt som verkar trivas får frodas och gärna breda ut sig lite fritt! Här odlas enbart för ögonfröjd och njutning – inga nyttoväxter förutom lite örter samt krikon och äpplen har rymts med. De gammaldags perennerna är samlade i större grupper och målsättningen är att skapa en miljö av ”cottage-garden” typ med en anda av ”låt alla blommor blomma”. För att hindra rabatterna, och värdinnan, från att breda ut sig alltför mycket har stenkanter anlagts.

Villa Anna sijaitsee ns. Alakaupungissa Loviisan harjun itäpuolella pienehköllä tontilla, joka on muodostettu 1700-luvun puolivälissä. Puutarha sijaitsee pohjois-eteläsuunnassa ja sitä ympäröi syreenien, villiviinin, jasmikkeen ja orapihlajan muodostama runsas vehreys. Muutamat entisten omistajien 1980-luvulla istuttamat koivut antavat suojaa pohjoistuulilta. Puutarha on siten hyvin suojainen. Kun astuu sisään portista, on vastassa tunne ”puutarhahuoneesta”, paikasta, jossa haluaa oleskella. Pohjoiseen viettävä sijainti on haastava koska osa kukkapenkeistä saa hyvin vähän valoa, kun taas toiset kylpevät auringossa suuren osan päivästä. Tämä problematiikka on ohjannut kasvivalinnoissa – kaikki, mikä viihtyy, saa rönsyillä ja mielellään levitä mielin määrin! Täällä viljellään vain silmäniloksi ja nautinnoksi – mitkään hyötykasvit, lukuun ottamatta muutamia yrttejä, kriikunaa ja omenapuita, eivät ole saaneet jalansijaa. Vanhanajan perennat on kerätty suurempiin ryhmiin ja päämääränä on ollut luoda ”cottage-garden” -tyyppinen miljöö ajatuksella, että ”antaa kaikkien kukkien kukkia”. Rakennetut kivireunukset estävät kukkapenkkejä – ja emäntää – levittäytymästä liikaa.