Villa Aaltonen

Kuusiaidan suojiin kätkeytyvän Villa Aaltosen rakennukset ovat 1800-luvulta, mutta sen nykymuotoista puutarhaa ryhdyttiin suunnittelemaan ja istuttamaan vasta 2005. Puutarhan rakentaminen aloitettiin käytännössä nollapisteestä, kunnes käytännössä koko 3300 neliön tontti oli raivattu ja kesytetty.

Kun puutarhan nykyiset omistajat, nyt jo edesmennyt Risto Aaltonen ja Sisko Hallavainio ostivat tilan ja muuttivat Loviisaan, ei villiintyneen pihan kätköistä löytynyt merkkejä vanhoista istutuksista lukuun ottamatta muutamaa hedelmäpuuta ja marjapensasta. Maata muokattiin ja pengerrettiin tontilta löytyneiden kivien avulla, istutuksia lisättiin ja puutarhaa laajennettiin vuosi vuodelta.

Vähä vähältä istutettiin hedelmätarha, perustettiin muotopuutarha sekä lukuisia perennaistutuksia ja raivattiin hämärämpää vanhojen puiden varjostamaa aluetta metsäpuutarhaksi. Rakennuksien ympärille Sisko halusi rakentaa eräänlaisen käyskentelypuutarhan, jossa saattoi kuljeskella vuorokauden eri aikoina, samalla puutarhaa kuunnellen ja uutta suunnitellen.

Ainutlaatuinen 1930-luvulla rakennettu mehiläispaviljonki innoitti Siskon ryhtymään myös mehiläistarhaajaksi, ja sen myötä kasvivalinnat ovat painottuneet yhä enemmän pölyttäjäystävällisiksi. Laaja hyötypuutarha marjapensaineen muodostaa oman kokonaisuutensa vanhan talousrakennuksen ympärille.

Suurimpana haasteena on vuosi vuodelta pahentunut kuivuus; näin isoa puutarhaa on mahdotonta kastella maksullisella vedellä. Monet perennat ovat tässä kurimuksessa taantuneet – vain sitkeimmät kukoistavat. Tämän kehityskulun pakottamana puutarhan on annettu armollisesti jonkin verran villiintyä uudelleen, sillä se tuntuu voivan paremmin pienen kaaoksen vallitessa.

On hyväksyttävä se, että puutarhalla on oma tahto ja suunta. Puutarhurin tehtäväksi jää toimia lempeänä kaitsijana, joka huolehtii siitä, että suuret linjat pysyvät kunnossa.

Villa Aaltonens byggnader som gömmer sig i granhäckens skydd härstammar från 1800-talet, men den nuvarande trädgården började planeras och planteras först år 2005. Byggandet av trädgården inleddes i praktiken från punkt noll ända tills hela den 3300 kvadratmeter stora tomten var röjd och tämjd.

När trädgårdens nuvarande ägare, nu redan avlidne Risto Aaltonen och Sisko Hallavainio köpte fastigheten och flyttade till Lovisa kunde man inte hitta tecken på gamla planteringar i den förvildade trädgårdens gömmor förutom några fruktträd och bärbuskar. Jorden bearbetades och terrasserades med hjälp av stenar man fann på tomten, planteringar utökades och trädgården förstorades år för år.

Bit för bit planterades en fruktträdgård, grundades en formträdgård samt flera perennabänkar. Det dunklare området som skuggas av gamla träd röjdes till skogsträdgård. Runt byggnaderna ville Sisko bygga en slags vandringsträdgård, där man kunde strosa omkring vid olika tidpunkter av dygnet samtidigt lyssnande på trädgården och planerande av nytt.

Den unika på 1930-talet byggda bipaviljongen inspirerade Sisko att bli också biodlare och därmed har växtvalet blivit alltmer pollineringsvänligt. Den omfångsrika nyttoträdgården med sina bärbuskar bildar sin egen helhet runt den gamla ekonomibyggnaden.

Den största utmaningen är torkan som blivit år efter år värre; så här stor trädgård kan man inte vattna med köpt vatten. Många perenner har i den här katastrofala situationen degenererat – bara de segaste blomstrar. På grund av denna utveckling har trädgården tillåtits barmhärtigt förvildas på nytt en aning eftersom den tycks må bättre när ett litet kaos råder.

Man bör godkänna att trädgården har en egen vilja och riktning. Trädgårdsmästarens roll blir att vara en mild vårdare som ser till att de stora linjerna är intakta.