Kuusiaidan suojiin kätkeytyvän Villa Aaltosen rakennukset ovat 1800-luvulta, mutta sen nykymuotoista puutarhaa ryhdyttiin suunnittelemaan ja istuttamaan 2005. Puutarhan rakentaminen aloitettiin käytännössä nollapisteestä, kunnes käytännössä koko 3300 neliön tontti oli raivattu ja kesytetty.

Kun puutarhan nykyiset omistajat, nyt jo edesmennyt Risto Aaltonen ja Sisko Hallavainio ostivat tilan ja muuttivat Loviisaan, ei villiintyneen pihan kätköistä löytynyt merkkejä vanhoista istutuksista lukuun ottamatta muutamaa hedelmäpuuta ja marjapensasta. Maata muokattiin ja pengerrettiin tontilta löytyneiden kivien avulla, istutuksia lisättiin ja puutarhaa laajennettiin vuosi vuodelta.

Vähä vähältä istutettiin hedelmätarha, perustettiin muotopuutarha sekä lukuisia perennaistutuksia ja raivattiin hämärämpää vanhojen puiden varjostamaa aluetta metsäpuutarhaksi. Rakennuksien ympärille Sisko halusi rakentaa eräänlaisen käyskentelypuutarhan, jossa saattoi kuljeskella vuorokauden eri aikoina.

Ainutlaatuinen 1930-luvulla rakennettu mehiläispaviljonki innoitti Siskon ryhtymään myös mehiläistarhaajaksi, ja sen myötä kasvivalinnat ovat painottuneet yhä enemmän pölyttäjäystävällisiksi. Laaja hyötypuutarha marjapensaineen muodostaa oman kokonaisuutensa vanhan talousrakennuksen ympärille.

Suurimpana haasteena on vuosi vuodelta pahentunut kuivuus; näin isoa puutarhaa on mahdotonta kastella maksullisella vedellä. Monet perennat ovat tässä kurimuksessa taantuneet – vain sitkeimmät kukoistavat. Tämän kehityskulun pakottamana puutarhan on annettu armollisesti jonkin verran villiintyä uudelleen, sillä se tuntuu voivan paremmin pienen kaaoksen vallitessa.

On hyväksyttävä se, että puutarhalla on oma tahto ja suunta. Puutarhurin tehtäväksi jää toimia lempeänä kaitsijana, joka huolehtii siitä, että suuret linjat pysyvät kunnossa.